maanantai 28. lokakuuta 2013

Oletko sinä kärsinyt ahdistuksesta?

Silloin kun keksin aiheen postaukselle, kirjoitus kyllä luistaa eikä ongelmia ole. Nyt kuitenkin kävi niin, että en MILLÄÄN keksinyt postauksen aihetta. Eihän siinä mitään, jos olisin vain kämpilläni makoillut, mutta oon viimeisen viikon sisällä matkustanut yhteensä melkein 7000km! Luulisi sille matkalle mahtuneen jos jotakin kerrottavaa, mutta ei.. päässä pyörii vain silmät.

Aikani mietittyäni päätin, että en ala matkustelustani kertomaan sen enempää ennen kuin saan kunnon inspiraation. Sen sijaan päätin kirjoittaa itselleni ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin ahdistuksesta, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja jopa koulu/työ-ympyröistä ulos jäämistä.

Niin kuin olen aikaisemmassa postauksessani maininnut, minulla on uniongelma. Tässä vaiheessa joku ajattelee "Joo joo, mene ajoissa nukkumaan ja laita kello soimaan." Todellisuudessa uniongelma on paljon enemmän, jos joku on aiheesta tietämätön niin googlettamalla löytyy kyllä tietoa. No tämä minun uniongelmani aiheuttaa sen, että olen todella usein pois koulusta pommiin nukkumisen vuoksi. Tämä taas johtaa siihen, että jään ikäänkuin jälkeen ja silloin kun en nuku pommiin, on erittäin suuri kynnys mennä kouluun. Tämä taas johtuu siitä, että minua ahdistaa jos olen ollut kauan pois. Tuntuu kuin jokainen katsoisi jotenkin pitkään eikä enää sovellu massaan koska ei ole osana porukkaa.

Ahdistus, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko jne, ovat kaikki aivan helvetin raskaita sairauksia ja väärin ymmärrettyjä. Niinsanotun normaalin ihmisen on todella vaikeaa ymmärtää tätä. Itsellänihän koko touhu oli pahimmillaan pari vuotta sitten, nykyään iän tuoma kokemus on helpottanut oloa, mutta muistan silti täydellisesti mitä se pahimmillaan voi olla!

Minulla ei ole ikinä tasaista päivää. Herään aamulla ja olen iloinen, tunnin päästä surullinen. Hetken päästä taas iloinen. Rajut mielialan vaihtelut tuntuvat myös fyysisenä uupumisena, eikä se ole todellakaan tila mihin pitää pyrkiä. Käytän ison osan ajastani siihen, että yritän psyykata itseäni ja tasoittaa tunnetilojani. Ei ole helppoa ei. Niinkuin joku viisas on sanonut, mieli on pahin vankila.

Mutta ei niin paljon huonoa ettei jotain hyvääkin! Ailahteleva mieleni takaa myös sen, että kun olen iloinen niin myös olen! Pystyn hyvällä tuulella ollessani nauttimaan asioista niinkuin pikkulapsi konsanaan. Se on lahja, minkä monet ovat menettäneet. Vaikka tämä ei yleensä kestä kauaa ennen uutta epätoivon aaltoa, on se silti jotain niin mahtavaa.

Seuraavaksi haluaisin mielipiteitä miettimääni hiusoperaatiota varten. Olen siis ollut jo kauan blondina ja hius tilanne on tällä hetkellä tämä;




Eli näin suoraan sanoen, aika BOOOORING..... Haluaisin uudet pitkät hiuspidennykset (Rapunzel of swedeniltä tietysti) ja muuttaa hiusvärini punaiseksi! En kuitenkin haluaisi siinäkään pelkkää perus tyyliä, vaan että alta olisi esimerkiksi liilahtavat ja päältä punaiset tai jotain?!? :D Aion suorittaa operaation itse vielä muutaman viikon harkittuani ja vinkkejä otetaan vastaan.

nämä hiukset olisi unelma..


Mutta palaillaan taas pian, ens postauksessa luvassa paljon kuvia ja ehkäpä jopa positiivisempia aiheita! ;)





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti