Veri on vettä sakeampaa. Sehän on selvä asia, jonka jokainen varmaan tietää. Se veri ei saa kuitenkaan sumentaa silmiä ja tehdä niin sokeaa, että luulee ettei se oma pikku kullanmuru voisi koskaan tehdä mitään väärää. Olen itse seurustellut aina minua vanhempien miesten kanssa ja on suorastaan kauhistuttavaa miten paljon miespuolistenkin jo pitkälti täysi-iän ohittaneiden vanhemmat puuttuvat heidän seurusteluun. Jo ensimmäisen riidan jälkeen kun tämä "aikuinen lapsi" on mennyt kitisemään vanhemmilleen, miten ilkeä se Anniina oli niin jo ovat napit vastakkain ja sulhon vanhempien mielestä lusikoiden pitäisi mennä jakoon sillä sekunnilla. Aika sairasta, koska eiväthän he itse ole siinä kyseisessä seurustelusuhteessa, eivätkä tiedä kuin yhden ihmisen näkökulman koko asiasta.
Olen itsekkin monen riidan jälkeen soittanut äidilleni ja itkenyt miten paskasti se "Vilho-Taneli" (aika komee nimi ois) nyt teki.. Ja en ole kertaakaan ollut katkera siitä, ettei oma äitini lähde mukaan haukkumiseen. Aina tulee ne samat sanat: "No, sinun pitää ymmärtää myös sitä toista osapuolta, riitely kun on harvinaisen vaikeaa yksin." Pitäisin suorastaan häpeällisenä, jos omat vanhempani olisivat mukana vouhottamassa jonkun toisen pariskunnan riitoja. Pidän sellaista ala-arvoisena käytöksenä, joka ei missään nimessä kuulu aikuisuuteen.
Noh, mites teillä? Onko appivanhemmat olleet salakuuntelemassa seinän takana ja oikein odottamassa, koska teet sen ensimmäisen virheen?
On tietenkin myös poikkeustapauksia, jossa oma lapsi on vaarassa (mies joka hakkaa, käyttää huumeita, jne jne.)
Muissa tapauksissa sanoisin, että pelkällä rakkaudella pötkii jo aika helvetin pitkälle.
