1. En pidä lapsista. En vain voi sille mitään, että lapset tekevät oloni epämiellyttäväksi. Ainoat lapset joista pidän, ovat veljeni lapset. Mitään vieraita lapsia en voi sietää. En osaa tätä sen kummemmin perustella kuin vaikka ihmiset, jotka eivät pidä kissoista. En halua omia lapsia.
2. Pelkään usein tulevani hulluksi. Minulla on mielialalääkitys, mutta siltikin tuntuu välillä, että sekoan totaalisesti. Se kontrollin menettämisen pelko on aika karmivaa.
3. Itkin hirveen pitkään mun elämässä joka helvetin asialle, mutta se loppui kuin seinään. Enää ei ole tuntunut pitkään aikaan oikein miltään.
4. En koe pahemmin omatunnon tuskia. En osaa ajatella olevani syyllinen oikein mihinkään.. Enkä edes ole.
5. Sen lisäksi, että pelkään tulevani hulluksi, taidan myös olla sellainen. Tämän tosin kompensoi väite "Ei hullu omaa hulluuttaan tajua".. Mitenhän lie asian laita.
Ensi postauksessa taas vähän pirteämpi aihe, mun blogini on aika synkkä.. Noh, mä oon synkkä ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti