Henkinen väkivalta on aivan yhtä vakavaa kuin fyysinenkin.

Jokainen ihminen joutuu joskus tilanteeseen, jossa kaikki menee yksinkertaisesti päin vittua. Eroat ystävänpäivänä, ex-miehesi ei suostu maksamaan hajottamiaan tavaroita, joku tuntematon tulee vetämään turpaan.. Olet raha ongelmissa ja väärinymmärretty. Väärin kohdeltu. Viina maistuu paremmin kuin vesi ja masennus ja ahdistus painavat päälle.

Harmittavan monestihan on niin, että ongelmat eivät tule yksi kerrallaan vaan ne kasaantuvat ja tulevat kaikki kerralla elämääsi. Saattaa tuntua, että jopa mullan alla olisi parempi olla kuin kokemassa ja taistelemassa omaa kurjaa elämäänsä vastaan.

Itselläni on juuri tämän tyylinen tilanne. Ihmiset joihin luotin eniten, käänsivät minulle selkänsä, kukaan ei kysy minulta asioiden oikeaa laitaa ja haukkuvat syyttä suotta, puuttuvat asioihin, jotka eivät heille kuulu jne. Kukaan ei varmaan oikeasti ymmärrä miten surullinen olen ja kuinka toivottomalta minusta tuntuu.

Minulla olisi kuitenkin muutama kullan arvoinen vinkki, miten vaikeista tilanteista on edes pikkaisen helpompi selvitä.

1. Pidä kiinni siitä, mitä sinulla vielä on elämässäsi jäljellä. Jos omistat edes yhden ystävän tai vanhempasi ovat vielä elossa, olet monia ihmisiä onnekkaampi.

2. Ymmärrä, että asioilla on tapana järjestyä ajan mittaan. Jos et ole saanut elinkautistuomiota, toivoa ei ole vielä menetetty.

3. Älä murehdi/sure kokoajan. Anna itsellesi lupa olla ajattelematta kokoajan. Silloinkun taas ajatukset tulevat väkisin mieleesi, älä ahdistu. Ei pidä ahdistua siitä, että ajattelee tai itkettää. Se on osa toipumista.

4. Yritä olla purkamatta pahaa oloasi ihmisiin, jotka välittävät sinusta.

Itse koin eron ystävänpäivänä ja se tuntui kyllä aika helvetin pahalta.

Niinkuin äitini sanoi, ketään ei voi pakottaa rakastamaan, mutta toista ei saa tarkoituksella loukata ja haukkua. Henkinen väkivalta on aivan yhtä vakavaa kuin fyysinenkin.

Minulla oli tarkoitus tehdä phuketin matkastani mojitojen ja auringon täyttämä iloinen postaus, mutta olin koko matkan ajan niin surullinen, etten halua enää edes muistella sitä. Yksi ihan koominen kuva kuitenkin matkasta irtoaa.

Ëksäni haukkui minua monta keraa huoraksi, joten minä punaisten lyhtyjen alla sopii teemaan hyvin :)